Turhamainen postaus päässäni kasvavista pitkistä karvoista

Kävin tänään kampaajalla. Maksoi 134 euroa. Saatana, sanon vaan.
No jaa, ihan kivahan tästä tuli.
Alkuperäinen pää näytti siis jotakuinkin tältä:

 Koska en ole jaksanut kuvata naamaani kevään jälkeen, kuva on joltain maaliskuulta ja hiukset on kyllä kasvanut ihan reippaasti sen jälkeen.
Mulla on ollut keväästä asti suoristuspermanentti etuhiuksissa, koska olin mallina permanenttinäytössä parturi-kampaajakaverilleni. Muuten mulla on melko luonnonkiharat hiukset. Värikin on ollut oma, paitsi latvoissa, joissa on valikoima erilaisia ikivanhoja värejä.

No joo, väri ei näy kuvassa kovin hyvin, mutta kai siitä jonkun kuvan saa.
Jostain syystä kaikilla kampaajilla on pakkomielle suoristaa mun hiukset, enkä edes hirveästi pidä niistä suorina.
Ilmeisesti suora on kampaajien mielestä jotenkin kivempi.
Jatkan raportointia, kun pesen tämän ja katson, miten väri ja kiharat muuttuu,

Näin säästät rahaa! Katso kuvat!

Ajattelin nyt kertoa kirpputoriharrastuksestani.
Ihmiset kohlii kirpputoreilta erilaisia asioita: toisia kiinnostaa muumimukit tai muu arvoposliini, toiset ostaa vintage-vaatteita. Minä ostan halpoja vaatteita vielä halvempaan hintaan.

Kyllästyn vaatteisiin todella nopeasti. Jos ostaisin kaikki uudet vaatteeni vaatekaupoista, olisin vararikossa ennen kuin ehtisin kissaa sanoa. Onneksi Tampereella on kuitenkin erinomaisia kirpputoreja, joilta voi ostella paremmalla omallatunnolla lisää täytettä vaatekaappiin.

Kuvassa löydöt parin viikon ajalta. Se, löytääkö kirpputorilta kivoja vaatteita vai ei, riippuu monesta asiasta. Mm. planeettojen asennosta.
Oikeasti myös esimerkiksi vuodenajalla on asian kanssa tekemistä. Nyt syksyllä ihmiset haluavat perinteisesti uudistaa vaatekaappiaan (koska muotilehdet niin käskevät) ja vievät sitten vanhat vaatteensa kirppiksille. Toisilta toreilta myös vain löytää paremmin kuin toisilta: eniten vaatteita osta Bonus-kirppikseltä, Radiokirppikseltä löydän asioita vain satunnaisesti ja esimerkiksi Kyttälästä, Fidalta tai Pelastusarmeijalta olen ostanut vain jotain läppävaatteita opiskelijoiden teemabileisiin.
Kirpputorit ovat muuten yllättävän käteviä juuri kaikenlaisten teemabileiden pukeutumisongelmiin. Tyhmiä vaatteita löytää muutamalla eurolla. Olen ostanut kirpputorilta myös mekon ainejärjestön vuosijuhliin. Meillä on sellaiset joka vuosi, ja usein ne päättyvät kosteasti. En siis viitsi laittaa päälleni mitään 150 euron luomusta.

 Tämä pallomekko tuli vastaan Bonuksella, kun vein sinne vaihteeksi omia vaatteitani. Minulla on tuollainen eri kuosissa, ja tykkään siitä paljon. Lisäksi olen etsinyt jotain mustaa, pilkullista hametta. Pahaksi onneksi mekko oli revennyt ylä- ja alaosan saumasta. Ilmeisesti se on jokin tuon H&M:n mekon tyyppivika (yllätys), sillä olen nähnyt ennenkin vastaavia mekkoja, joiden päällikangas on revennyt. Ajattelin kuitenkin, että repeämän voisi korjata.

Se pitikin sitten tehdä samantien kun pääsin kotiin, muuten se olisi jäänyt tekemättä. Pätee kaikkiin vaatteiden entrauksiin: tee se heti. Siis heti. Muuten vaate päätyy rikkinäisenä kaappiin eikä sitä kukaan sieltä korjaa. Vaatekriisissä, jo bileistä myöhässä, sitä ei ainakaan voi ruveta korjaamaan.
Siispä, olin nyt kerrankin ahkera ja korjasin mekon rullalangalla ja neulalla käsin. Eikä edes ollut vaikeaa.

Carpe the fucking diem

Näin ylläolevan tekstin jossain teepaidassa kaupassa, ja vähän nauratti.
"Carpe diem" nyt on vaan maailman pahin klisee, ja kliseitä ja ällöjä mietelauseita ja elämänohjeita inhoan yli kaiken.
Nyt kun mietin niin vähän tekisi mieli ostaa se teepaita, vaikka normaalisti inhoan myös tekstipaitoja - ne kun yleensä on täynä juuri em. juustoisia mietelauseita. Tai jotain järjettömyyksiä ranskaksi. "Tres bien!"

Ihan vaan kaikkien imelien ja positiivisten blogien kunniaksi voisinkin nyt tehdä lyhyen listan asioista, joita inhoan:
- Kovaääniset, kiljuvat lapset
- Vaaleanpunainen väri
- Amerikkalainen tyyli laulaa huutamalla
- Majoneesi
- Kauhuelokuvat
- Turhasta valittaminen ja säälin kerjääminen
- Carrie Bradshaw. Oikeasti, mikä sitä naista vaivaa.
- Mustavalkoinen ajattelu ja muiden tuomitseminen
- Myös vaaleanvioletti väri
- Päälle puhuminen
- Paperin repimisen ääni. Menee kylmiä väreitä ja hampaisiin sattuu.
- Positiivisuuden ja ekstroverttiuden hehkuttaminen automaattisesti arvostettavina ominaisuuksina

En määrittele itseäni pessimistiksi, mutta kyllä maailmassa on vaan monia asioita, jotka vituttaa.
Jollain kierolla tavalla usein myös huvitun siitä, miten typeriä ja vituttavia asioita maailmassa on, ja miten helposti harmistun niistä.